Tämä nyt on näitä Liken roskapokkareita. Joo, tiedän että Pane mua oli jollain tapaa merkittävä naiskirjailijan kannanotto Ranskassa tai jotain, ja että kirjasta tehty leffa kohahdutti kai jotenkin skein (ilmeisesti en ole nähnyt sitä vaikka luulin, sekotin kai johonkin toiseen saman tyylin ranskalaisen naiskirjailijoidensekoiluteokseen 90-luvulta).
Mutta siis, jos kirjan kanessa lukee:
"Räävitön, lahjomaton, aito... Suosittelen!"
Tarja Lipponen / Trendi
...niin mitä muuta voi odottaa kuin roskaa. Noh, itsepä lainasin kirjastosta tietäen kyllä mitä odottaa.
Olihan tässä toki kovin feministinen idea, että trash-hengessä kuvattu järjetön amok-juoksu olikin kahden nuoren naisen, jotka kieltäytyivät enää alistumasta ympäristön roolimalleihin (huora, raiskattava, kiltti tyttöystävä, aika montaa roolia voi ympäristö odottaa yhdeltä naiselta), vaan varastivat sen sijaan itstuhoisen sankarin roolin. Mutta kun lähtökohtana on ottaa roskakirjallisuuden stereotyyppi, ja ideana muuttaa sitä yllättävällä tavalla, on lopputulos silti yleensä lähtökohdan mukainen. Lukekaa vaikka Homea (tai Pane mua) niin huomaatte.
Ranskalaisilla kirjailijoilla tuntuu olevan jokin kisa etsiä uusia lokeroita, joita ei ole vielä vallattu ja paaluttaa niitä itselleen. Sama ilmiö näkyy sekä filosofiassa että kaunokirjallisuudessa (jotka eivät toki sikäläisittäin ole kovin kaukana toisistaan). Aina pitää löytää positio jota ei ole vielä kellään; sen mielekkyys ei ole niin tärkeää. Ilmeisesti paikallinen kirjallinen julkisuus tukee moista tekniikkaa (vertaisin täkäläiseen, mutta mitä helvettiä on suomalainen kirjallinen julkisuus? Jari Tervo ja Tommy Taaberman Uutisvuodossa tai Arno kotro tilittämässä kännitouhujaan iltapäivälehdessä, ei helvetti).
Ps. Montako numeroa Trendin Velilehteä ehtii ilmestyä ennen kun se lopetetaan, veikkauksia otetaan vastaan. Itse veikkaisin kahta, joista siis ensimmäinen on jo ulkona ja toista lupaillaan ennen juhannusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti